Tänään oli taas laiska päivä, mikä ei ole mikään ihme onhan minulla nyt
ollut laiska päivä 24/7 viimeiset puolivuotta. Vähintään.
Ahkerin homma oli kerätä tutkimusaineistoa kahdeksasta kahteen ja vielä
aika lyhyellä ruokiksella. Hommahan on helppoa kuin rahan lainaaminen,
mutta sentään jotain sain aikaiseksi tässä pitkässä päivässä.
Suunnitelma oli sen jälkeen käydä rankasemassa rautaa ja hankimassa
voimaa surkastuneeseen jalkaan, leikkauksesta on nyt n. 8 kuukautta ja
jalka on vieläkin kuin kanalla. No niinhän siinä sitten kävi että
kotimatkalla polvi kipeytyi tarpeeksi saada tekosyy olla menemättä
salille, onhan sentään illalla reenitkin. No aloitan raudan rankaisun
taas tauon jälkeen sitten vaikka torstaina. Laiskuuttani salikäynnin väliin jääminen ei siis ollut mikään ihme.
Kotiin päästyä oli pakko vetää pari leipää
ettei nälkä kasva liian suureksi ja turha ahmiminen alkaisi. Samalla
oli hyvä näpräillä blokin ulkoasun kanssa. Tein hommia sivujen eteen
pari tuntia photarin kanssa, mutta lopulta en ollut tyytyväinen
väriteemoihin ja homma meni hukkaan. Hetken päästä olikin sitten jo
vaimoke kotimatkalla ja aika kiiruhtaan markettiin. Marketti on siitä
vänkä paikka että sinne ei oikein haluaisi mennä, mutta loppujen
lopuksi siellä on aika hauskaa, suunnitellessa mitä kaikkea sitä voisi
muka keittiössään loihtia, hah. Sitten kuitenkin päätyy pariin pötköön
mustaamakkaraa ja huijaa itseään uskottelemalla itselleen olevansa
loistava kokki.
Tänään mukaan tarttui muutamia perunoita ja kokonainen kala,
tarkemmin savusiika. Kalaa ei ole tullutkaan vähään aikaan popsittua.
Oli aika nannaa. Varsinkiin yhdistettynä pitkäaikaiseen fiksaatiooni
katsoa syödessä simpsoneita. Vanhempien luota muuton jälkeen oli yli
puolien kotiruokailujen aikana katsonut simpsoneita telkkarista,
videolta, DIVXnä etc. Päälle mukillinen tummapaahtoista kahvia mustana
ja kirsikoita. Elämä hymyilee taas.
Hetken päästä onkin pakko rientää reeneihin. On tämä omituinen oravanpyörä, mutta se tämä aivan varmasti on.
P.S.
Kävin painamassa vielä illan päätteksi reenit. Joutuu miettimään taas
tuota "Mikään ei ole niin tyhmä kuin ihminen." Kuinka voi kentällä
käyttäytyä niin typerästi. Kyllä, tällä kertaa myös minä, mutta silti
joutuu miettimään että ymmärränkö minä peliä (salibandy) paremmin kuin
muut, vai luulenko vain niin. Onko oma mielipide aina parempi ja jos ei
ole, niin milloin se ei ole?
Yleensä jaksan epäonnistumisiakin
kannustaa, mutta pitäisikö se lopettaa? Ei kukaan ainakaan minulle sano
huonon syötön jälkeen että: "ihan hyvä yri oli", ainakaan muuta kuin
sarkastisesti.
P.S.S
Hitaasti tuntuu rattaat kääntyvän. Nythän oli pedon päivä. 6. kesäkuuta
2006 (6.6.06). Mitään i edes tapahtunut. Kirkkoja ei palanut ja
hautuumaaltaei kukaan noussut ylös. Ehkä siksi että kyseessä on pelkkä
numero. Paras arvaus tuon numeron alkuperästä mitä olen kuullut on että
se olisi Keisari Neron nimi kirjoittettuna numeroilla. Nerohan se
organisoi aika suuret vainot kristityille. Tuo kirjoituksen otsikkokin
tuntuu nyt sopivan aina vaan paremmin...
tiistai, 6. kesäkuu 2006
Kommentit